Energiaa maapallon magneettikentästä. Aletaanpa ideoida vaihteeksi eteerisemmästä päästä. Kuipperinvyöstä hankitaan sopivannäpsäkkä metallinen asteroidi ja ohjataan se h a l l i t u s t i maatakiertävälle radalle. Asteroidiin pistetään melkonen u-mallinen kaapelihäntä roikkumaan. Liikkuva metallimötkäle leikkaa maapallon mangneettikenttää ja muodostuu loputtomasti energiaa asteroidin kaivuuporukoille ja muuhun käyttöön. Metallia kaivellaan kohteesta ja pakataan muottiin. Sitten vaan "ammutaan" muotti maahan ja se sulattaa kitkalla tuotteen valmiiksi maahan osuessaan. Hyviä pudotuspaikkoja olisi Sahara, Australia, meri, tai Grönlannin jäätikkö. Näin edettäisiin kunnes asteroidi olisi kaivettu loppuun energiallaan. Helppoa ja yksinkertaista. Toinen versio: Kuusta vedetään kaapelia roikkumaan kohti maapalloa. Pyörivä kuu synnyttää myös energiavirtaa maapallon mangneettikenttää leikatessaan. Suora auringonvalon käyttö kuussa voi tosin olla toimivampaa, helpompaa. Maakuu pyörii massallaan maapallon mangneettikentässä. Sen energia synnyttää klassisen generaattoritoiminnan, kun lunasta kurkoitetaan U-mallinen sähkökaapeli kohti tellusta. Käämin leikatessa maapallon kestomangneettivuota syntyy sähkövirtaa kaapelin päähän. Tämä generaattorisysteemi mahdollistaa loputtoman virransyötön kuutukikohdan energiatarpeiksi. Klassista sähkötekniikkaa sinällään. Toki toteutus vaatii melkoista visiointikykyä. Mutta mistään "mystisestä" ideasta ei ole kyse. Kolmas jopa kokeiltu ja siis v a r m a s t i toimiva versio. Maata kiertävästä sateliitista lasketaan taas u-mallinen pitkä johdinkaapeli. Leikatessaan maapallon mangneettikenttää syntyy aurinkokennoa pienemmällä laitteella runsaasti sateliittiin sähköä. Tätä on jo kokeiltu muutaman kerran muistaakseni italialaisvalmistetulla kaapelirullauksella avaruudessa. Todellisuudessa kevyen "sateliitin" kyky tuottaa `ylijäämää´ oman toimintansa ylläpidon ohi on liian pieni alastuotavaksi? Sinällään energiaa voi tuoda valolaseroimalla, infralaserilla, supersalamilla,mikroaalloilla pallosalamapaketeissa, erinäisillä plasmakaari/tyhjiöenergiasyötöillä. Aikanaan toteutuu myös "fulleriinikuituinen" sähkölinja+ hissi maahan, joka hoitaa siirtovälin ja muut ongelmat kerralla. Todellisuudessa esittämäni "teknologia" on eräs realistinen kaavailtu vastaus pysyvään ja kasvavaan avaruusenergiatarpeeseen. Nimittäin energiapula sielä on osin ratkaisematon ongelma. Toisaalta tossa tuli kylkiäisenä mainittua "eräs" oivalle maapallon hupenevien raaka-ainevarantojen täydentämiseen myös. Perässä laahaava häntä on aurinkokennoja helpommin hallittava ja kestävämpi käyttelyssä. Samoin energiaa tuottavampi. Esimerkiksi tuon asteroidin hakuprosessi ei vaadi välttämättä kummoista erityisosaamista. Raketti vaan kuipperin vyöhön. Ja sikanätin "malmimöykyn" löydettyämme laiska hallittu tönäsy maata kohti ja avot. Maapallon muutaman vuoden kokonaistienistinen energinenmalmijuna puksuttaa antamaan hunajat meille. Toki asteroidiin laskeutunut mitätön raketti kulkisi kenties mukana ja ohjailisi arvolähetyksen perille. Mitään perustekniikkaa kummempaa ei sinällään tarvittaisi. Toisekseen pistäisi maailmamme energia- ja raaka-ainetilanteen ennennäkemättömiin uusiin sfääreihin. Ajatus on niin korvaamaton ja asiallinen, että toteutetaan ilman muuta. Esimerkiksi kuuhun, kenties marssiin saadaan näin kaivattua vettä, energiaa, happea, jaloja- ja vähän karumpia metalleja jne. täysin ehtymättömästi LE,D