*On mitä pikimmiten luotava kattava systeemi joka kerää ydinyhtiöiltä runsaasti verotuskertymää ydinsähkön tuottajilta, että tallaisen kaltaiset vallankumoukselliset ydinjätehankkeet saataisiin m y ö s toteutettua tulevaisuudessa. On erittäin välttämätöntä sitouttaa ydinteollisuus vastaamaan tekemisistään rikoksistaan ihmiskuntaa vastaan juuri tällaisia "helpotusmahdollisuuksia" silmällä pitäen! Eikä missään nimessä päästää ydinalaa rötöksistään vetoamalla, että veronmaksajat hoitakoon. Yleisjätelakimme esittää ydinalalle, likaaja maksakon. Miksei näin siis olisi ydinjätteissä?! T.K.No:11-07. Paljon on syytä ihmetellä mikä kiivas kiiru Posivalla on saada ydinjätteet pois silmistä. Edes muutamaa vuosikymmentä ei ydinala halua tehdä töitä todellisen ja paremman ydinjätteitten säilyttämisen eteen. Tässä taas eräs tapa hoitaa ydinjäteongelmaa aivan toisella tasolla, mitä posivan "luontopintasoihin viskaamista" parempia menetelmiä on maailmalla kehitteillä. Ydinvoimaloiden käytetty polttoaine tuottaa tuhoisaa säteilyä kymmeniätuhansia vuosia ja pysyy ikuisesti maailman vaarallisimpana kemikaalina. Saksalainen fyysikko oskoo keksineensä keinon, jolla radioaktiivisuuden vähenemistä pystytään nopeuttamaan huomattavasti. Ydinjäte upotetaan metaliin ja pakastetaan. Radioaktiivista jätettä ei tarvitse jättää tulevien sukupolvien tappavaksi taakaksi, vaan se voidaan tehdä vaarattomammaksi sadassa vuodessa. Näin uskoo saksalaisen Bochumin Ruuhr-yliopiston astrofysiikan professori Claus Rolfs. Hän perustaa väitteensä tutkimusryhmänsä kokeisiin, joissa radioaktiivisten aineiden hajoamista on saatu nopeutettua upottamalla aine metaliin ja jäähdyttämällä se lähelle absoluuttista nollapistettä. Rolf innostui asiasta saaduista oudoista tehdyistä fuusion vetykokeista deuteriumilla. Niissä tantaliin upotetun deuteriumin fuusioprosessi näytti nopeutuvan huomattavasti. Vaikka yleensä luullaan, että atomiydinten reaktio on ympäristöstään riippumaton. Omissa kokeissaan hän totesi fuusion kasvavan entisestään syväjäähdyttämällä kohde. Teoreettinen malli ilmiölle luotiin jo 1920-luvulla alankomaalaisen fyysikko Peter Debye:n toimesta. Metallin negatiiviset varaukset kasautuvat vetämään puoleensa positiivisia deuteroneja kiihdyttäen prosessia. Radioaktiivisessa prosessissa epävakaa aine tulee toiseksi. Jolloin aineesta vapautuu alfa- ja beetahiukkasia. Esim. plutoniun 239 säteily laskee ympäristön kannalta vähemmän vahingolliseksi 241 000vuodessa! Rolf päätteli vapaan metallin elektronien keräntyvien elektronien vetävän atomeista positiivisia alfaytimiä nopeuttaen puoliintumista. Alustavasti päätelmä on myös oikeansuuntainen. Epäilystä herättää, etteivät sähkömagneettiset ominaisuudet voi suoraan puuttua vahvaan vuorovoimaan. Radium-226 puoliintumisaika ydinjätteessä on 1 600v. Rolf olettaa kykenevänsä pudottamaan aikamääreitä tuhannesosiinsa -260C pakastuksella. Tähän mennessä on saavutettu muutamien kymmenien prosenttejen nopeutumisia. Polonium- 210 puioliintumisaika puolestaan esim. 138 vuorokautta. Tästä on poistettu 10%. Rolf uskoo olevansa oikeassa ja on viemässä koettaan kupariin upottamalla Euroopan hiukkasfysiikan laboratorioon CERNiin. Fyysikkojen suhtautuminen on kaksijakoista. Toisaalta hänen teoriaansa pidetään periaatteessa oikeana. Toisaalta osa ydinhajoamista pidentyy kylmässä ja efektit kumoavat toisiaan. Toisissa kokeissa ei ole muutoksia aina havaittu puoliintumisissa. Monet tutkijaryhmät ovat kinnostuneet ajatuksesta ja tuloksia odotellaan lähivuosina. Teoria ei vaikuta pelkästään ydinjätemaailmaan vaan kyseeenalaistaa nyttemmin myös radioaktiivisuuden hajoamiseen perustuvia maailman iänmääritysmallinnuksia myös. L,ED